Fiiliksiä bloggaamisesta

Nyt kun kurssi on lopuillaan, ajattelin koota hieman ajatuksia siitä, kuinka koin blogin kirjoittamisen ja muden blogien lukemisen ja kommentoinnin, sekä mitä olen oppinut digitalisaatiosta.

Blogin kirjoittaminen tuntui etukäteen pelottavalta ajatukselta. Ajatus siitä, että koko muu luokka lukee blogiani ja kommentoi sitä, ahdisti suuresti. Mietin, etten ehkä selviä tästä. Aluksi postausten kirjoittaminen oli hyvin aikaa vievää ja työlästä. Se kuitenkin helpottui paljon kurssin edetessä, ja lopulta postaukset syntyivät melkein kuin itsestään. Toki aiheet olivat sellaisia, että taustatyötä täytyi jonkin verran tehdä. Oli mukavaa, että joka kerta oli useita eri aiheita, mistä valita. Aina löytyi jokin aihe, joka tuntui mielenkiintoiselta ja josta mielellään kirjoitti.Tylsästä aiheesta olisi tylsää kirjoittaa.  Loppujen lopuksi bloggaaminen olikin oikein mukavaa, ja voisin jopa kuvitella tekeväni sitä muutenkin, jos vain olisi sopiva aihepiiri, mistä kirjoittaa. 

Muiden blogeja oli myös kivaa ja opettavaista lukea. Usein valitsin luettavakseni sellaisia blogeja, joissa oli eri aihe kuin omassani. Näin opin myös muista kuin itse kirjoittamistani aiheista uutta. Välillä luin kuitenkin myös postauksia aiheista, joista itsekin kirjoitin. Oli hauska nähdä eri näkökulmia samasta aiheesta. Blogeihin kommentointi sen sijaan tuntui vaikealta, koska oli "pakko" keksiä kommentoitavaa. Luen vapaa-ajallani muutenkin paljon blogeja, ja silloin tällöin kommentoinkin, mutta vain, jos postaus herättää oikeasti ajatuksia ja halun sanoa jotain.

Koska elämme jo hyvin digitalisoituneessa maailmassa, oli monet postausaiheet jo ennestään tuttuja. Joka kerta oppi kuitenkin jotain uutta. Erityisen mielenkiintoista oli perehtyä erilaisiin tutkimuksiin, kuten "verkkokauppa ja ostaminen" -tehtäväpaketin tutkimukseen verkkokauppaan Pohjoismaissa, sekä "verkkopalvelut ja SEO" -tehtäväpaketin tutkimukseen digitaalisesta palvelukokemuksesta. Paljon uutta tietoa minulle antoi esimerkiksi digitaaliset kuluttajatrendit 2018 -aineisto.

Kaiken kaikkiaan tästä blogijutusta jäi oikein hyvä fiilis. Nyt on tullut aika päättää tämä blogi ainakin toistaiseksi. Nähtäväksi jää, seuraako jatkoa myöhemmin.

Kiitos kaikille mukana olleille ja blogiani lukeneille ja kommentoineille! :)

kuva täältä

Lähteet:

Kuva: https://blogit.terve.fi/karkkipaiva/bloggaus-tyo-vai-harrastus/

Innovoinnin työkalut

Olemme käyttäneet projektissamme innovoinnin tukena useita eri työkaluja. Tässä postauksessa esittelen ne ja kerron tarkemmin, mitä niistä itse ajattelen.

Aivoriihi:

Aivoriihi on näistä työkaluista kenties perinteisin. Tarkoituksena on kehittää uusia ideoita ongelmaan, ennemminkin määrä kuin laatu edellä, sillä isompi määrä ideoita sisältää todennäköisesti myös joitain toteuttamiskelpoisia ideoita. Tässä vaiheessa ideoita ei arvostella eikä kritisoida. Kaikki syntyneet ideat kirjoitimme post-it -lapuille, jotka fasilitaattori kokosi taululle. Tämän työkalun avulla ryhmämme sai runsaasti uusia hyviä ideoita, joita myöhemmin lähdimme työstämään eteenpäin. Myös lopullinen innovaatiomme sai alkunsa tämän avulla.

Aivoriihi oli käyttämistämme työkaluista oma suosikkini. Se on helppo toteuttaa ja helppo ymmärtää. Ainoa ongelma voi olla se, että henkilöt, jotka arastelevat tuoda ideoitaan esille ääneen, eivät ehkä tässäkään tapauksessa halua tehdä niin. Siitäkään huolimatta, että "tyhmiä ideoita ei ole" ja ideoita ei arvostella tai kritisoida vielä tässä vaiheessa. 

Olen käyttänyt tätä työkalua aikaisemminkin työelämässä uusien ideoiden ja parannusten keksimiseen, ja varmasti tulen jatkossakin käyttämään vielä monta kertaa. 

Brainwriting:

Brainwritingissa tavoitteena on saada jopa 108 uutta ideaa puolessa tunnissa. Tässäkin työkalussa määrä on tärkeämpää kuin laatu. Toteutimme tämän jokainen ryhmän jäsen omalla tietokoneellaan internetissä tähän tarkoitetulla ohjelmalla. Kuusi kierrosta, joista jokaisella jokainen ryhmän kuudesta jäsenestä keksii kolme uutta ideaa viiden minuutin aikana. Muiden keksimiä ideoita voi jatkokehittää, tai sitten voi keksiä täysin uusia ideoita. Tarkoitus on työskennellä täysin hiljaa, keskustelu ei ole sallittua. 

Tämä työkalu oli mielestäni myös erittäin hyvä. Toimin itse falisitaattorina tällä kertaa, ja ohjelma vaati tutustumista etukäteen, jotta pystyin selittämään muille, kuinka se toimii. Ohjelma oli kuitenkin loppujen lopuksi melko yksinkertainen ja sitä oli helppo oppia käyttämään. Koska kierroksia oli monta ja ideoita piti keksiä paljon, rupesi jossain vaiheessa samat ideat toistumaan. Koottuani ideat työskentelyn jälkeen yhteen, totesimme ryhmämme kanssa, että joukosta löytyi kuitenkin myös uusia, käyttökelpoisia ideoita. 

Tämä työkalu oli itselleni täysin uusi ja sitä oli kiva kokeilla. En kuitenkaan tiedä, tulenko jatkossa käyttämään sitä. Työkalu voisi toimia tilanteissa, jossa kaikki eivät ole paikan päällä samassa tilassa, sillä internetissä olevaa ohjelmaa voi käyttää myös etänä. 

Six thinking hats:

Tässä vaiheessa olimme arvioineet syntyneitä ideoita ja valinneet niistä parhaat. Six thinking hats -työkalun avulla tarkastelimme valitsemiamme ideoita eri näkökulmista, yksi näkökulma kerrallaan.
Toteutimme tämän niin, että koko ryhmä yhdessä asettui tiettyyn hattuun, pohdimme ideaa kyseisen hatun näkökulmasta ja siirryimme sitten seuraavaan hattuun. Toinen vaihtoehto olisi tehdä niin, että jokainen ryhmän jäsen valitsee itselleen eri hatun. Alla olevasta kuvasta näkee tarkemmin, millaista näkökulmaa mikäkin hattu edustaa, mutta tiivistetysti:

Sininen-> prosessi
Vihreä-> luovuus
Valkoinen-> faktat
Keltainen-> edut
Valkoinen -> tunteet
Musta-> riskit

Tämä työkalu toimi mielstäni kaikkein huonoiten ja oli vaikein ymmärtää. Tämä ei mielestäni tuonut juurikaan mitään uutta innovaatioomme vaikka saimmekin hatut joten kuten täytettyä. On tärkeää tarkastella asioita eri näkökulmista, mutta mielestäni tällaista työkalua ei sitä varten tarvita. Ihmiset ovat erilaisia, ja kun tiimissä työskennellään, niin varmasti erilaiset näkökulmat tulevat melko automaattisesti esiin. Joku on luonnostaan enemmän luova, toinen taas keskittyy faktoihin. Yksi näkee asioissa hyvät puolet, toinen sen sijaan riskit ja niin edelleen.
Toivon, etten jatkossa joudu käyttämään tätä työkalua mihinkään.

Kuva täältä

Lotus blossom:
Lotus blossom eli lootuksen kukka -menetelmä muistuttaa perinteistä mind mapia, mutta on visuaalisempi. Keskelle laitetaan työstettävä idea, ja ratkaisut kirjataan ympäröiviin laatikoihin. Nämä syntyneet ratkaisut tai ideat siirretään ympärillä olevien ruudukkojen keskelle, ja niitä lähdetään jälleen jatkotyöstämään ja niille keksitään uusia ideoita ja ratkaisuja. Alla olevasta kuvasta on ehkäpä helpompi hahmottaa idea.

Mielestäni tämä työkalu oli ihan toimiva ja hyödyllinen, mutta ehkä olisi pitänyt käyttää hieman enemmän aikaa työstämiseen, jotta siihen olisi ehtinyt paneutumaan kunnolla. On mahdollista, että tulen joskus työelämässä hyödyntämään tätä menetelmää. 

kuva täältä

Lopuksi vielä tiivistettynä arvioni käyttämistämme työkaluista:

Kuvat:
http://www.onedaydesignchallenge.net/pt/six-thinking-hats-technique
http://www.becreate.ch/en/browse-methods/bc/Activity/show/lotus-blossom-technique-1/

Digi 5.3 - Verkkokauppa Pohjoismaissa

Logistiikkayritys Postnord on julkaissut vuosittaisen tutkimuksensa Pohjoismaisesta verkkokaupasta. Verkkokauppa Pohjoismaissa 2018 -tutkimus perustuu kuluttajatutkimukseen, jotka tehtiin Suomessa, Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa. Tutkimukseen osallistui yhteensä yli 92 000 18-79 -vuotiasta vastaajaa.

Heti alkuun yllättää se, että Suomessa tehdään keskimäärin selvästi vähemmän verkkokauppa-ostoksia kuin muissa Pohjoismaissa. Suomalaisista kuluttajista keskimäärin 46% tekee jonkin verkko-ostoksen kuukaudessa, kun muissa Pohjoismaissa tämä luku on 61-66%. Lisäksi myös keskimääräinen arvioitu summa ostoksille henkilöä kohti on reilusti pienempi Suomessa (156€) kuin muualla (200-220€).

Vastaajien mielestä verkkokauppojen suurin etu kivijalkamyymälöihin verrattuna on se, että ostoksia voi tehdä silloin, kun se itselle sopii. Muita tärkeitä tekijöitä ovat edullisuus, sekä varsinkin suomalaisten kohdalla suurempi ja parempi tarjonta kuin kivijalkamyymälöissä.

Kaikissa Pohjoismaissa verkkokaupoista ostetaan selvästi eniten vaatteita ja kenkiä. Myös median ja viihde-elektroniikan ostaminen on suosittua. Suomalaiset ja norjalaiset ostavat muita Pohjoismaita enemmän ulkomailta, todennäköisesti siksi, että valikoima omassa maassa on huonompi, ja esimerkiksi Ruotsin tarjonta monipuolisine verkkokauppoineen helposti saatavilla. Muiden Pohjoismaalaisten tavoin myös suomalaiset tekevät verkkokauppaostoksia lisäksi paljon Kiinasta ja Saksasta, Iso-Britanniasta ja Yhdysvalloista.

Kaikissa Pohjoismaissa verkkokaupoista ostettujen tuotteiden mahdollisen palautuksen halutaan olevan helppoa ja maksutonta. Tämä on mielestäni luonnollista, sillä verkkokaupoista tilattuja tuotteita ei voi kokeilla etukäteen. Toisaalta palautuksista aiheutuu kustannuksia, ja joku ne joutuu kuitenkin maksamaan. Jos palautus on asiakkaalle maksutonta, on näiden kulujen maksaja silloin myyjä. Siitä huolimatta maksuton palautus on myös itselläni yksi tärkeimmistä vaatimuksista verkkokaupoista tilatessani. Myöskin palautuksen helppous on tärkeää, sillä jos se on tehty kovin monimutkaiseksi, ärsyynnyn enkä todennäköisesti enää tilaa kyseisestä paikasta uudestaan.

Suomi eroaa muista Pohjoismaista myös suosimiensa maksutapojen suhteen verkkokaupoista tilatessa. Suomalaiset maksavat ostoksensa mieluiten verkkopankissa tai laskulla, koska ne koetaan turvallisiksi maksutavoiksi. Pankki- ja luottokorttimaksut ovat myös yleisiä, mutta korttitietojen luovuttamiseen internetissä suomalaiset suhtautuvat vielä jossain määrin varauksella. Norjassa ja Tanskassa pankki- tai luottokortti on ehdottomasti yleisin maksutapa. Ruotsissa ykkössijaa pitää lasku, mutta pankki- tai luottokortteja ja verkkopankkimaksuja käytetään myös paljon.

Itse shoppailen edelleen mieluiten perinteisissä myymälöissä. Varsinkin vaatteita ostaessa on mukavaa, kun voi sovittaa tuotetta heti ja halutessaan ostaa ja saada sen samantien mukaan. Ei tarvitse odotella kärsimättömänä useita päiviä tai viikkoja tilausta saapuvaksi. Usein verkkokauppaostoksissa on mukana tuotteita, jotka eivät olekaan hyviä tai sopivia, ja tällöin palauttaminen on oma vaivansa. Joskus on käynyt niinkin, etten muista tai viitsi palauttaa epäsopivaa tuotetta.
Nettishoppailussa on toki myös puolensa. Ostoksia voi tehdä missä ja milloin tahansa, vaikka kotisohvalla keskellä yötä. Varsinkin urheiluvaatteita tilaan melko usein verkkokaupoista, sillä niissä on huomattavasti parempi valikoima kuin kivijalkamyymälöissä.
Verkkokauppaa valitessa minulle on jo aiemmin mainittujen helpon ja maksuttoman palautuksen lisäksi tärkeää selkeät sivut, joista on helppo suodattaa esiin etsimänsä tuotteet. Maksan mieluiten ostokseni verkkopankissa samantien. Toimitustavaksi valitsen noudon pakettiautomaatista tai postista. Kotiinkuljetus on siitä ikävä, että sitten pitää olla paikalla tiettyyn aikaan odottamassa lähetystä saapuvaksi. Toivon myös nopeaa toimitusta, mieluiten muutaman päivän tai maksimissaan viikon sisällä. Jos olen tilannut jotain kivaa, en todellakaan malta odottaa sen käyttöön saamista kovin kauaa.

kuva täältä

Lähteet: 

https://www.postnord.fi/siteassets/raportit/verkkokauppa-pohjoismaissa/verkkokauppa-pohjoismaissa-2018.pdf

Kuva: https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/etsitko-halpoja-lentoja-netista-tee-ensin-tama/3503910#gs.JkAMEhA

Digi 4.3 - Somemarkkinoinnin trendit

Somemarkkinointiyritys Kurio on laatinut raportin somemarkkinoinnin merkittävimmistä trendeistä vuodelle 2018. Seitsemän trendiä koottiin haastattelemalla kotimaisia somea eri kulmista lähestyviä markkinoinnin ja viestinnän ammattilaisia. Tässä postauksessa esittelen näistä trendeistä kolme. 

Vaikuttajamarkkinointi valtaa alaa – yhteistyömallit vaativat samalla päivittämistä

Bloggaajilla ja influencereilla on niin paljon seuraajia blogeissa ja sosiaalisessa mediassa, että yhteistyö heidän kanssaan todellakin kannattaa. Bloggaaja- ja influencer -markkinointi tuleekin kasvamaan entisestään, ja muuttamaan muotoaan yksittäisistä blogipostauksista laajemmiksi ja kokonaisvaltaisemmiksi yhteistöiksi ympäri sosiaalista mediaa, kuten Instagramissa, Snapchatissa ja YouTubessa. Jatkossa vaikuttajia tullaan näkemään enemmän myös brändien tapahtumissa. Tutkimusten mukaan tuttujen somevaikuttajien mielipiteet vaikuttavat vahvasti kuluttajien ostopäätöksiin, sillä bloggaajat ja muut vaikuttajat ovat etenkin naisille ideoiden ja inspiraation lähde.

Itselläni on ristiriitainen suhtautuminen influencer-markkinointiin. Etenkin monissa blogeissa jatkuvat yhteistyöpostaukset eri yritysten kanssa ärsyttävät, ja sen takia olen jopa kokonaan lakannut seuraamasta joitain bloggaajia. Herää myös kysymys, ovatko kaikki vaikuttajien suositukset aitoja vai kehutaanko tuotteita ja palveluita pelkästään siksi, että ne on saatu ilmaiseksi ja niiden mainostamisesta hyötyy rahallisesti. Toisaalta uskon, että etenkin nuoret, jotka ihailemiensa vaikuttajien blogeista tai sosiaalisen median kanavista näkevät suosituksia tuotteista tai palveluista, voivat helpostikin sortua hankkimaan niitä. 

.

Orgaaninen olemattomiin – maksettu näkyvyys on välttämättömyys

Orgaaninen (eli luonnollinen, ei-maksettu) näkyvyys sosiaalisessa mediassa on vähentynyt, ja tulee yhä vähenemään, kenties jopa loppumaan kokonaan. Facebook on toiminut tässä edelläkävijänä, ja muut seuraavat perässä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi Facebookissa yritysten sivujulkaisut saavat aiempaaa huomattavasti vähemmän näkyvyyttä. Tämän seurauksena maksetusta mainonnasta tulee entistäkin tärkeämpää.

Vähemmän on enemmän – sisältötulvassa laatu korvaa määrän

Nykyään sosiaalinen media ja internet ylipäätään on niin täynnä kaikkea mahdollista sisältöä, että yritysten tulisi panostaa määrän sijaan tuottamansa sisällön laatuun. Tärkeää olisi pohtia, mitä asiakas haluaa nähdä ja miksi. Jos aikaisemmin ajateltiin, että yrityksen täytyy tehdä tietty määrä julkaisuja kuussa, tulee nyt ennemminkin miettiä, että kaikki mitä julkaistaan, olisi jollain lailla merkityksellistä. Jatkuva spämmääminen voi helposti ärsyttää asiakasta, oli kyse sitten sähköpostiin tulvivista mainosviesteistä tai sosiaalisesta mediasta. 

Luen mielelläni erityisesti suosimieni nettikauppojen uutis- ja alennuskirjeitä sähköpostistani, sillä tarjoukset ja alennukset kelpaavat aina ja houkuttelevat ostamaan. Liika on kuitenkin liikaa. Jos samalta yritykseltä tulee joka ikinen päivä, tai parhaimmillaan jopa pari kertaa päivässä sähköpostia, pääsee yritys hyvin nopeasti roskapostilistoilleni. Myöskään esimerkiksi Facebookissa en halua nähdä saman yrityksen mainoksia jatkuvasti. Tällöin houkuttelevuuden sijaan yrityksestä tulee
ennemminkin luotaantyöntävä. 

Kuva täältä

Lähteet:

http://kurio.fi/v2/wp-content/uploads/2017/12/kurio-somemarkkinoinnin-trendit-2018-raportti.pdf

Kuva: https://konttuuri.fi/somen-mahdollisuudet-pienyrittajalle-vuonna-2017/

Totuuden jälkeinen aika

Elämme tällä hetkellä ”totuuden jälkeistä aikaa”, jossa väärennetyn informaation jakaminen on tehty helpoksi. Tämän vuoksi tarvitsemme medialukutaitoa.  

Keskimääräisesti huijausuutiset ovat niin selkeitä, että huijaukset on yleensä helppo huomata. Esimerkkinä muistamme muutamien vuosien takaisen Canada Goose -takkibuumin, jolloin useiden nettisivujen kautta pystyi tilaamaan kyseisen takin huomattavalla alennuksella. Useille tuli yllätyksenä, että takki ei ollutkaan aito. Monet menivät tähän lankaan, vaikka luulisi, että halpa hinta herättäisi epäilyksiä.  

Koemme ryhmässämme, että tämä aikakausi on ongelmallisin etenkin vanhuksille ja nuorille, jotka eivät ole vielä päässeet sosiaaliseen mediaan kunnolla mukaan.  

Mielestämme nykyään nuorille annetaan digitaalisia välineitä liian aikaisin, jo ennen kuin medialukutaito ja kriittisyys kaikkea internetistä ja sosiaalisesta mediasta löytyvää kohtaan on kehittynyt. Esimerkiksi jonkun yksittäisen henkilön mielipidettä on helppo pitää faktana, jos asia on esitetty tarpeeksi hyvin ja uskottavasti. Tiedon totuudenperäisyyttä ei usein edes tarkisteta, tai jos tarkistetaan, löydettävästä informaatiosta skannataan vain alkuperäistä informaatiota tukevaa faktaa.  

Sosiaalisessa mediassa on helppo jakaa huomaamattaan valheellisia uutisia vain yhdellä klikkauksella. Valeuutisen pystyy tunnistamaan muun muassa siitä, että uutissivusto ei ole tunnettu, uutisessa esitetty väite on liian radikaali, kirjoittajan nimi puuttuu ja kuva ei ole laadukas ja selkeä.     

Yllä mainitsemamme asiat ovat kuitenkin vain osa siitä, mitä internet ja sosiaalinen media meille antaa. Niistä on myös paljon iloa ja hyötyä, jos osaa tunnistaa oikean väärästä. Onneksi omaa medialukutaitoa voi aina kehittää paremmaksi, täytyy vain muistaa aina kyseenalaistaa näkemänsä ja lukemansa ja tarkastella niitä kriittisesti.